|
|
Post by Lumivuoret on Sept 19, 2016 16:02:01 GMT
Tarinoita Lumivuoren elämästä syksyllä 2016 – kun kaikki oli vasta alussa.
|
|
|
|
Post by Lumivuoret on Sept 19, 2016 17:04:09 GMT
Tanskalaisia ja ruotsalaisia Lyydian näkökulma
Valma oli taas turmellut riimunsa. Poimin vaaleanpunaisen unelmariimuni tarhan pohjalta ja huokaisin raskaasti, kun tamma tuli korvat hörössä haistelemaan entistä päähinettään. Riimunlukko oli avattu asiallisesti, mutta sen jälkeen riimua oli selvästi pureskeltu – eikä vain yhdestä kohdasta. Edes perusteellinen peseminen ja ompeleiden korjailu ei tekisi tästä enää kuin hätävarariimun, jonka voisi sujauttaa tamman päähän, jos muut riimut olisivat kokeneet surkean kohtalon. Niin ruma se kuitenkin oli, että ihan hävetti. Kiskaisin riimun pois Valman ulottuvilta ja käännyin palatakseni talliin. Muistelin säilöneeni uusimmat ostokseni yhteen satulahuoneen kaappiin. Onneksi olin älynnyt viimeksi kiikuttaa tallille kaksinkappalein uusia riimuja. Ehdin hätinä tarhan portista ulos, kun tallin pihaan ajoi auto traileri perässään. Auto sammui ja Luukas kapusi kuskinpuoleisesta ovesta ulos ja haroi tummia hiuksiaan. – Me tuotiin uusi poni, hän tokaisi rennosti ja asteli trailerin luo. Venla kapusi ulos autosta pian Luukkaan jälkeen ja hymyili hieman. – Siinä vasta poni, nainen huokaisi, Melkein sitä rupeaa itsekin hevosihmiseksi tuollaisen nappisilmän nähdessään. Kurtistin kulmiani. – Mikäs poni tämä nyt sitten on? Uusi laukkaponi vai? Ei minulle ole mitään puhuttu! – Tällainen heräteostos. Tanskasta tuotu, pian eläkkeelle jäävä ruotsalainen ratsuponitamma, Luukas selitteli availlessaan jo trailerin takaluukkua. – Siis onko se nyt tanskalainen vai ruotsalainen? kysyin ja kiirehdin veljeni rinnalle. – Ruotsalainen. Söpö kuin mikä, mutta on sillä kyllä luonnettakin. – Mikä sen nimi on? ehdin kysyä, ennen kuin Luukas sai takaluukun auki ja esiin ilmestyi valkoinen ponin takapuoli. Luukas ei pystynyt vastaamaan, sillä pian ilmoja halkoi kimakka hirnahdus ja ei aikaakaan, kun itseään täynnä olevat Komeetta ja Jupiter vastasivat miehekkäästi omasta tarhastaan. Luukas kiiruhti irrottamaan ponin ja peruutti sen ulos. Tamma tanssahteli korvat hörössä ja sieraimet suurina tallin pihaan ja hörisi matalasti. Luukkaan hullut poniorit kirkuivat tarhassa riemuiten uudesta neidosta. Kai tamman kauneus hurmasi nekin. Kun poni oli hetken vilkuillut ympärilleen kauttaaltaan jännittyneenä, se laski hieman päätään ja ravisteli itseään. Kuljetusloimen soljet helisivät. Kun tamma nosti jälleen päänsä ilmaan, ilta-auringonsäteet tulivat näkyviin tallin takaa. Ne tanssivat ponin valkealla karvalla ja toivat näkyviin sen täydellisen profiilin. Luukas yskäisi. – Saanko esitellä, hän sanoi matalasti, Hänen kuninkaallinen korkeutensa, Vikbys Felicia. |
|
|
|
Post by Lumivuoret on Oct 3, 2016 13:29:30 GMT
Meidän ponit on nopeempia kuin teidän ponit Leon näkökulma
Felicia näytti taas olevan räjähtämäisillään energiasta, kun se kaahasi kentällä eteenpäin. Lyydia yritti hidastaa kevennystään rauhoittaakseen ponitammaa, mutta hidastamisen sijaan Felicia kiihdytti vauhtiaan. En voinut kuin nojata kentän aitaan ja virnistää pikkusiskolleni, jonka kasvoille alkoi jo nousta irvistys. Tyttö oli kiivennyt vasta ensimmäistä kertaa Felician selkään, eikä ollut ottanut sanojani ylienergisestä ponista kuuleviin korviinsa.
– Leo, se on jo kohta eläkeiässä! Ei se voi olla ihan kahjo, Lyydia oli nauranut satuloidessaan tammaa.
Nyt oli kuitenkin minun vuoroni nauraa, kun sisko yritti epätoivoisesti saada tammaa hidastamaan voltteja ratsastamalla. Voltit olivat kuitenkin turhia ja ratsukko kallistui vaarallisesti jokaisessa kaarteessa.
– Nouse kevyeen istuntaan ja anna sen päästellä hetki! Voit ottaa sen jälkeen laukkaakin. Kyllä Felician kanssa työskentelemään pystyy, kunhan ensin on päästelty vähän höyryjä, ohjeistin ja sain osaksi mulkaisun.
Lyydia kuitenkin totteli ja niin he kaahasivat kentän ympäri pari kertaa oikein vauhdilla. Välillä tyttö siirsi tamman käyntiin ja ratsasti pari pohkeenväistöä ponia kootakseen, jonka jälkeen he jälleen kiisivät kentän ympäri.
Toistettuaan tätä muutaman kerran, ratsukko siirtyi laukkatyöskentelyyn, joka sekin oli aluksi pelkkää kaahailua. Yllättävän pian Lyydia kuitenkin sai ponin rauhoittumaan ja he saattoivat laukata kokonaisen pääty-ympyrän kaatumatta. En voinut kuin nauraa Lyydian voitonriemuiselle ilmeelle, kun hän siirsi tamman käyntiin ja antoi pitkät ohjat.
– Paremmin se meni kuin odotin, myönsin, kun Lyydia pysäytti Felician aidan viereen riisuakseen takkinsa.
– Melkein kuin dynamiittipötköllä ratsastaisi, mutta kyllä tästä vielä kouluratsunkin saattaa saada, siskoni sanoi.
– No siinä on sinulle projektiponi, kunnes Valma on ratsukoulutusiässä.
Lyydia vain nauroi ja siirsi Felician jälleen käyntiin. Ratsukko jäi kiertämään kenttää, kun minä lähdin kävelemään pihan poikki.
Rog ja Jupiter seisoivat rinnatusten tarhan portilla, kun pysähdyin niitä rapsuttamaan. Niistä näkyi tulleen nopeasti parhaat ystävät, kunhan ne olivat ensin selvittäneet, kumpi on pomo. Uppiniskainen Rog oli voittanut tulisen shetlanninponin ja nyt Jupiter seurasi uskollisesti Rogin perässä. Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että jos Rogin olisi taluttanut edeltä aittaan, Jupiter olisi kävellyt ilman riimunnarua perässä.
Komeetta tunki pikkupoikien välistä aidalle ja kumpikin väisti vanhempaa oria kuuliaisesti. Kimo pikkuponi näkyi piehtaroineen, sillä taluttaessani Komeetan aamulla tarhaan, se ei todellakaan ollut ollut noin likainen. Talvikarva oli alkanut jo kasvaa ja vuohiskarvat olivat muuttuneet tuuheammiksi. Kaikki neljä jalkaa olivat rypeneet perusteellisesti kurakossa ja valkoisen sijaan muuttuneet ruskeiksi. Myös ponin koko selkä oli kuran peitossa ja saatoin vain arvailla, millainen urakka sen puhdistamisessa olisi.
Rog yritti tunkea Komeetan ohi rapsutettavakseni, mutta lauman johtajana Komeetta piti puolensa päätänsä heittämällä ja vilauttamalla hampaitaan. Rog kavahti kauemmas, jolloin Jupiter villiintyi ja paineli tarhan poikki riehakkaasti pukittaen. Rog innostui kaverinsa esimerkistä ja ryntäsi pikkuponin perään itsekin takapuoltaan heittäen. Kun hontelo kaksikko laukkasi tarhan ympäri uudelleen ja uudelleen, koki Komeettakin vihdoin velvollisuudekseen yhtyä iloiseen joukkoon ja niin tarhassa riehui kolme pientä oria. Nauroin vedet silmissä orien hölmöilyille, ennen kuin jatkoin matkaani aitalle. Voisin sunnuntain kunniaksi pestä poikien vesi- ja ruokakupit.
|
|
|
|
Post by Lumivuoret on Oct 4, 2016 16:48:35 GMT
Perhe on pahin
Luukkaan näkökulma
– Siis teit mitä? – Ostin pikkusuokin, Lyydian sanoi niskojaan nakellen. Siskolla oli siis taas tuo vaihe. Paha aika kuukaudesta kenties? – Ei me olla mikään suokkitalli! Me ol… – Eikä muuten ponitallikaan, Lyydia napautti ja vaikenin vähän nolona. Mutta tottahan shetlanninponit (ja vielä laukkaavat sellaiset) olivat eri asia kuin tusinasuomenhevoset muka-hauskoilla nimillään? – Mutta meillähän on jo Valma, huomautin. – Siis minulla on Valma, jos saan muistuttaa. Mutta eihän kaksi suomenhevosta vielä ole paljon! – Lupaatko, ettet osta enempää? – No, taisin minä jo varata yhden varsan, mutta… Ponkaisin ylös toimiston pöydän takaa. – Rauhoitu, Luke. Aaro on varmasti jo pian täällä ja tuo Vireen mukanaan. Kiristelin hampaitani. Lyydia osasi halutessaan ärsyttää käyttämällä minusta nimeä Luke ja mainitsemalla poikakaverinsa. Eihän minulla muuten ollut mitään pikkusiskoni seurustelua vastaan, mutta Aaro oli huonoryhtinen, harvasanainen ja rasvatukkainen työtön ajoneuvoasentaja, eikä todellakaan sopinut Lyydialle. Pyörittelin jo kielen päällä saarnaa Lyydian vastuuttomuudesta (tämäkin hevonen oli varmasti minun palkastani maksettu), kun sisko hihkaisi käytävällä iloisesti. Uusi hevonen oli ilmeisesti saapunut. Se oli ori. Lyydia oli ostanut tammojemme seuraksi talliin orin. Ei järki tosiaankaan siskoni päätä paljon pakottanut. Nytkin hän ryntäsi ilosta kiljahdellen ja tummat kiharat hulmuten juuri trailerista talutetun hevosen kaulaan. Aaro sai luvan väistyä, kun Lyydia nappasi riimunnarun miehen kädestä ja lähti hymy korvasta korvaan ulottuen taluttamaan oria pihan ympäri. Nojasin surkeana tallin punaiseen seinään ja katselin parivaljakon menoa. Hevosen askeleet olivat kevyet ja pää oli kohotettu ylväästi. Se hörisi hieman Valman ja Felician tarhan suuntaan, jolloin Lyydia, se vastuuton tytönheitukka, vain nauroi iloisesti. – Niin mikä tämän nimi nyt sitten on? kysyin huokaisten Aarolta, joka oli varovasti hiippaillut seinän luo. Mies vilkaisi minuun kulmiensa alta, kakaisi kurkkuaan ja vastasi: – Joku Yhdyssanavirhe se oli. Silloin minulta meinasi tulla itku. Talliini oli muuttanut suomenhevonen, jolla oli naurettava nimi. |
|
|
|
Post by Lumivuoret on Oct 30, 2016 16:03:33 GMT
Sunnuntain lyhyet eli mitä meille kuuluu nyt kolmeen lyhyeen tarinaan tiivistettynäENSIMMÄINEN (LEON NÄKÖKULMA)
Aivan oikeastiko ne antoivat meille ensimmäisen palkinnon? Kuuluttajan siirtyessä jo seuraavaan hevoseen, tuomarit nyökyttelivät hymyillen. Ihan oikeastiko meidän Lea sai ensimmäisen palkinnon valjakkovarsojen ja –nuorten laatuarvostelussa?
Päivä oli ollut pitkä ja jännittävä. Matka oli sujunut hyvin, mutta laatuarvostelun alkaessa olin ollut jo useammankin kerran varma siitä, ettei meillä ollut mahdollisuuksia kolmanteenkaan palkintoon. Lean rakenne oli saanut kolme pistettä viidestä, mikä ei siis ollut laisinkaan hassumpi, ja luonteestakin irtosi neljä pistettä. Rauhallinen käytös oli Lean valtti, joskin torkkuminen arvostelun aikana ei tainnut olla ihan sitä, mitä tuomarit toivoivat.
Käyttökokeessa me olimme viimeisiä, mutta johtuen puhtaasti siitä, ettemme kahden yhteisen viikon aikana olleet hirveästi ehtineet treenaamaan ohjasajo. Käyttökoe olikin jo etukäteen jännittänyt, muttei se kokonaan pieleen mennyt. Laiskuuden ja pienen säheltämisen lisäksi kaikki sujui varsin hyvin.
Askellajeistaankin Lea sai ihan keskitasoisesti pisteitä, mutta suvultaan se oli selvästi keskivertoa parempi. Kaiken kaikkiaan laatuarvostelu sujui siis hyvin ja olin enemmän kuin ylpeä omasta tupsujalastani, joka palkintojen jaossa rivissä seisoessaan katseli ympäristöön uteliaasti. Minun oma pienisuuri tyttöni. |
|
|
|
Post by Lumivuoret on Oct 30, 2016 16:16:05 GMT
TOINEN (LUUKKAAN NÄKÖKULMA)
Show-poni numero kaksi oli eilen astellut äänekkäästi höristen aittaan. Jostain syystä kaikki brittiläinen viehätti minua, eikä Rog ollut jäänyt ainoaksi show-kisojen kisaamista varten ostetuksi poniksi. Rog oli enää parinkymmenen pisteen päässä ensimmäisestä tittelistään, jonka laukkaradoilta valjakko- ja show-kisoihin siirtynyt Komeetta oli jo napannut perjantaina. Komeetta oli osoittanut huomattavia lahjoja show-kehässä, vaikka laukkaura olikin ollut oikea pohjanoteeraus. Ei Rogkaan huono ollut, mutta vasta kolmivuotiaana nuorukaisena sillä oli vielä paljon opittavaa.
Ja niin, se uusi poni. Suoraan Englannista meille muuttanut Tiksu oli vasta puolivuotias nyffi, sen vanhemmat olivat show-poneja. Kunhan ori vähän varttuisi, pääsisi sekin kiertämään kanssamme kisakehiä. Komea poni se oli ja luonnekin vaikutti ihan täydelliseltä. En siis voinut toivoa kuin menestystä.
Kaikki sujui muutenkin erinomaisesti. Odotin Sellyä varsovaksi marraskuun alussa ja sen maha olikin jo muuttunut valtavaksi. Ensimmäisen lumivuorelaisen elämän alun turvaamiseksi Selly oli jo siirretty talliin. En mitenkään malttanut odottaa ensimmäisen oman laukkaponikasvattini syntymää. Sen isä oli jo G1-tasolla kilpaillut ihana Last Of A Kind, joten kunhan varsa aikanaan selviäisi maidenistaan, se pääsisi heti G2-tasolle kisaamaan. En voinut kuin pitää peukkuja, että poni saisi hyvät geenit. |
|
|
|
Post by Lumivuoret on Oct 30, 2016 16:26:57 GMT
KOLMAS (LYYDIAN NÄKÖKULMA) Neiti kolme vee tuijotti minua selvästi kummastellen silmäripsiensä takaa. Sissi oli jo jonkin aikaa saanut totutella satulan kantamiseen ja nyt kenttäratsun alku saisi selkäänsä myös ratsastajan. Läheisen ratsastuskoulun opettaja, Roosa, oli suostunut avukseni. Sissin lisäksi pian koulutettavien suomenhevosten joukossa olisi myös Valma. Roosa piteli Sissin ohjista kiinni, kun nousin jalustimelle seisomaan. Tamma vain vilkuili hieman hämmästyneenä minua, mutta seisoi nätisti paikoillaan. Toistin saman pari kertaa kummallekin puolelle. Sissi ei juurikaan minusta välittänyt, joten Roosa suositteli jatkamista. Asetuin pari kertaa varovasti satulan päälle makaamaan, mutta Sissi vain liikutteli korviaan puhettani kuunnellen. Varsa saikin paljon kehuja, ennen kuin Roosa lähti taluttamaan sitä talliin. Pysähdyin hetkeksi Valman karsinalle ja kurkistin sisälle. Tamma rouskutteli tyytyväisenä heiniään ja vilkaisi vain minuun uteliaana silmäkulmastaan. Valmankin satulaan totuttaminen oli sujunut odotettua paremmin. Tietenkin varustaminen oli yhtä kamppailua aikaa vastaan, sillä tammalle piti saada kamppeet päälle ennen kuin se ehti kunnolla ruveta säheltämään. Tulevaisuudessa työskentelyä varten Valman kärsivällisyyttä pitäisi kai yrittää pidentää, mutta miten… No, se selvinnee sitten tulevaisuudessa. |
|
|
|
Post by Lumivuoret on Nov 3, 2016 16:59:57 GMT
Tilannepäivitys
Lähettäjä: Leo Lumivuori (leo.lumivuori@esim.fi) Vastaanottaja: Luukas Lumivuori (luukas.lumivuori@esim.fi) Aihe: Tilannepäivitys Viesti: Hei! Mitenkäs teillä on siellä Englannissa pikkuponien kanssa mennyt? Lyydia oli jostain netistä etsinyt laukkojen tuloksia ja kertoi Sentin päässeen ihan viiden parhaan joukkoon. Ei paha ekoissa laukoissa. Toivottavasti Jupiter on tajunnut käyttäytyä, eikä ole teutaroinut miten sattuu.
Meillä on mennyt nyt ihan ookoo. Sekä Valman että Sissin selässä on jo käyty istumassa, joskin Sissin kanssa on luonnollisesti sujunut paremmin. Sellyn varsominen on selvästi ihan lähellä, toivottavasti ehditte takaisin sen näkemään. Sinun ponisihan se on.
Minun hevosteni kanssa ei ole mennyt ihan niin hyvin. Vieläkin olen ihan innoissani siitä Lean laatuarvostelupalkinnosta, mutta nyt intoa laimentaa Felicia. Olihan se jo muutenkin pian siirtymässä eläkkeelle, mutta edes parit kisat olisi vielä voinut kilpailla… Eli siis: Lyydia hyppäsi Felicialla eilen esteitä maneesissa Vireen treenien jälkeen. Menivät aika vauhdikkaasti reilun metrin rataa, kun Felicia jotenkin omituisesti kompastui/liukastui yhdessä mutkassa. Tamma rupesi heti ontumaan, eikä Lyydian auttanut muu kuin keskeyttää treenit.
Eilisiltana kävi eläinlääkäri toteamassa hankosidevamman oikeassa etujalassa. Sen vakavuudesta ei vielä tiedetä, vaan me käymme ensi viikon alussa klinikalla oikein kunnon tutkimuksissa. Vaikkei vamma olisi paha, niin turha on yrittää melkein eläkeikäisestä enää käyttöponia. Nyt toivotaan vain, että edes niin paljon saadaan kuntoutettua, että Leikolan tytöt voivat sillä rennosti ratsastella. Kunhan saadaan Felicia edes jonkin laiseen kuntoon, niin voidaan laittaa käytäntöön se Felicia x Tonttu –yhdistelmä. Esteponista ja koulupuokista tulisi varmasti kiva ratsuponivarsa.
No, eipä tässä muuta. Lyydia lähettää terveisiä. – Leo
|
|
|
|
Post by Lumivuoret on Nov 6, 2016 14:57:40 GMT
7.11.2016 on Lumivuoressa syntynyt ensimmäinen varsa! Pieni ja mitä suloisin shettisneiti Lumivuoren Sleeping Beauty on hurmannut jo koko talliporukan ja varsinkin Leikolan tytöt odottavat kovasti Bean varttumista ratsastusikäiseksi. Selly ja Bea asuvat tallissa vieroitukseen asti, joka suoritetaan joulukuun lopussa. Kaksikko ulkoilee vähän lämpötilojen mukaan kentällä tai jossakin tarhoista. Selly palaa pihattoon heti vieroituksen jälkeen ja Bea muuttaa sinne myöhemmin keväällä 2017.
|
|
